Kun teatteriesitystä tutkitaan, puhutaan mielummin katsojista kuin
yleisöistä. Yleisö on lipunmyynnin käyttämä käsite, valitettavasti
myös politiikan. Todellisempi asia teatteriesityksen vastaanottamisen
prosessissa on kuitenkin yksittäinen katsoja. Miksi? Siksi, että
jokaisen katsojan kokemus on erilainen. Yhden flunssa haittaa
keskittymistä, toisen harrastus syventää ymmärrystä, kolmannen oma
muisto aktivoituu tavalla, joka poikkeaa kaikkien muiden tavasta
katsoa samaa esitystä.
Nahkatakkinen tyttö on jukebox-musikaali ja sen musiikkiin, ohjaukseen
ja käsikirjoitukseen on jo tarkoituksellisesti kirjottu monenlaisia
viitteitä toisiin teoksiin, niin korkeakulttuuriin kuin
populaariinkin. Yleisö tuottaa niitä vielä lisää. Iloinen vastaanotto
on tuottanut ison määrän yhteydenottoja facebookin, sähköpostin tai
ihan vaan hihaan tarttumisen kautta ja olemme kuulleet mitä hienompia
tulkintoja siitä, mitä syvyyksiä kohtauksista on löytynyt. Ovatko ne
aivan kaikki olleet suunniteltuja? Ainakin ne saa sieltä oikeutetusti
olemassaoleviksi lukea. Ei teatteriesityksen merkityksellistymistä
pidättele mikään.
Yli 5000 ihmistä on nyt nähnyt musikaalin ja säilyttänyt sen
salaisuuden upeasti. Ei siis paljasteta juonta vieläkään. Mutta
niille, jotka teoksen ovat tehneet tai nähneet, on tässä piilokuvan
kaltainen tehtävä. Kaikki seuraavat hahmot tai teokset on joku viime
viikolla Nahkatakkisesta tytöstä löytänyt. Löydätkö sinä?
Googlettaminen voi avata joitakin, mutta sitä ei voi suositella, jos
ei halua tietää liikaa.
Charles M Schulzin Tenavat-sarjakuva
Mozartin Figaron häät (Le Nozze di Figaro, ossia la folle giornata!)
Joey ja Chandler - myös muut Frendit
Seneca
Mozartin Taikahuilu
Tuhkimon paha äitipuoli
Renessanssinäytelmät
Pieni merenneito
Joonas Kokkonen
Jennifer Love Hewitt
Anubis ja Horus
Happy Days
50-luvun moderni draama
Anne Friedin ajatelmat
Hauskinta musikaalin saamassa vastaanotossa on se, että kaikki
onnistuivat niin yli odotusten. Suorituksia ja menestystä arvokkaampaa
on kuitenkin se, että työmeilissä odotti tänä aamuna muutamakin kirje
koululaisnäytöksessä olleilta yläasteen tytöiltä, jotka halusivat
jatkaa keskustelua näytelmän aiheista. Se kokemus, että tarina kertoo
juuri minusta, on ääriesimerkki siitä, miten katsojan näkökulma
värittää koko tarinan omiin sävyihinsä. Meille kaikille mukana
olleille yksikin tällainen palaute on korvaamattoman arvokas. Tiedätte
miksi.
Hanna Suutela
käsikirjoittaja
